Tuntuu, ettei nykyisin enää perinteistä vihtaa osaa kovin moni tehdä.. Myös vanhanajan kukkaseppele on monille tuntematon. Isäni opissa tein meille Juhannus vihdat ja päätin sitten kuvailla senkin tänne, jos vaikka joku muukin tahtoisi tämän perinteisen taidon opetella.

Eli ensin lähdetään hakemaan koivuja. Meillä putsataan samalla tienvarsia, eli kokonaisia, pieniä koivuja tuodaan kasa kotiin.

Vesurilla oksat pois ja sopiva nippu kasaan.

Sitten se kohta, jossa olen joskus saattanut jättää homman kesken ja vetää nipun teipillä kasaan.... Mahdollisimman pitkä ja ohut oksa pyöritellään pehmeäksi, molemmilla käsillä oksasta kiinni ja käännetään vastakkaisiin suuntiin. Samalla kuori irtoaa oksasta. Päähän jätetään lehtiä, jotta oksa saadaan naamioitua vihtaan.

Nivaska tiukasti käteen ja sidonta oksa työnnetään ensin keskeltä rykelmän läpi. Lehti pää jätetään osaksi vihtaa.

Kierretään nipun ympäri ja lykätään uudelleen kasan läpi keskeltä. Kiristetään tiukkaan, kuitenkin varoen ettei sidonta oksa katkea.

Tässä kuvassa ensin tehty lenkki on käteni alla piilossa. Sidonta oksa lykätään nyt "kahva osan" toisesta päästä keskeltä läpi.

Kierretään ympäri ja pujotetaan alta. Kiristetään varovaisesti.

Vielä ympäri ja pujotetaan lenksun alta.

Loppu pätkä lykätään nipun sisälle piiloon niin, että siitä jää lenkki, josta vihdan saa vaikka naulaan roikkumaan. Tässä kohtaa oksani meinasi katketa..

Kuva toisen vihdan ripustus lenkistä.

Ja tältä sen siis pitäisi näyttää toiselta puolelta.

Nyt voi lähteä saunaa lämmittämään. Itselleni tuo sidonta oksan pyöritys on aina vaikein osio, en millään viitsisi pyöritellä sitä riittävän kauan ja rauhallisesti.. Siitä on kuitenkin saatava riittävän pehmeä ja taipuisa.

Meillä jäljelle jääneet koivut sidotaan saunan ja ulkokatoksen kulmille somistamaan Juhannusta.

Ja vielä tunnelmia saunan jälkeen, kokkoa polttamassa järven rannalla. Oli harvinaisen kylmä ja karu juhannus, mutta onneksi lauantai iltana sää selkeni näinkin hienoksi.