Haaveissa ollut, että jos minusta joskus tulee kummitäti, haluan tehdä tuolle lapselle hiekkalaatikon. Kummipojan sainkin, mutta hänen isänsä on rakennusmestari, joten uskoin hänen tekevän pojalleen hienon leikkipaikan. Pojan äiti taisi kuitenkin muistaa puheeni, kiitos vain jos satut tätä lukemaan.

Ensin oli tarkoitus tehdä kahden laudan korkuinen. Ja paljon pienempi. Istuin lautojen keskelle lattialle ja ajattelin, että ei **** näin pieneen koppaan mahdu tekemään kunnon hiekkakaivuri työmaita (taisin pienenä viettää enemmän aikaa hiekkalaatikolla kuin nukkejen parissa). Siitä se sitten vähän suureni..

Sitten tuli mieleen, että äiti voisi tykätä lelujen säilytys paikasta. Joten pelkkä laatikko laajeni lisää. Samalla lelulaatikosta sai tehtyä myös penkin vanhemmille.

 

Kovin tylsältähän se vieläkin näytti, joten homma laajeni taas. Tässä vaiheessa aloin ajatella, että miten tämä saadaan sopimaan heidän rivitalo asuntonsa pihalle. Mutta kun idea tuli niin pakko se oli toteuttaa. Laatikko sai myös hytin, joka nyt tavallaan kuitenkin säästää pihasta tilaa, koska on periaatteessa myös leikkimökki samalla.

Tässä kuvassa laatikko kuultaa valkoisena, koska samoihin aikoihin ruiskumaalasimme keittiön kaapin ovia ja tämä sai vahingossa osansa siitä. Pohjamaalasin myöhemmin laatikon valkoisella vinhalla.

Eihän se ole mikään auto ilman oikeaa rattia.Tuli opittua myös jotain uutta autoista, mazdan ratti oli ainoa riittävän pieni tähän tarkoitukseen ja muissa malleissa oli kiinnitys systeemit sellaiset, ettei rattia olisi saanut oikeasti pyörimään tässä. Ainakin niistä vaihtoehdoista joita satuin tähän hätään löytämään. 

Auton lisävalot nokkaan ja hiekka sisälle. Äiskä maalasi kokonaisuuden pojan väreihin sopivaksi. Katolla näkyvät renkaanpuolikkaat ovat vanhan skootterini vanhat renkaat, jotka halkaistiin lentävällä puoliksi. Nuo pitäisi vielä kiinnittää kylkeen molemmille puolille.

Huomasin myös, että on yllättävän vaikeaa löytää hiekkalapiota tammikuussa! Halusin viedä pojalle syntymäpäivänä hiekkalapion ja kortin, koska hiekkalaatikon vieminen tammikuussa olisi ollut aika hullua. Kuinka monta kauppaa mahdoin kiertää, luulisi leluosastoilla olevan edes jonkinlaisia lapioita talvellakin.. En sitä sitten lopultakaan kaupasta löytänyt, "lainasin" sukulaiselta, jolla oli uusia varalle jemmassa.