Nyt meinasi jo vähän hävettää.... sain idean kokeilla hehkulamppujen uusiokäyttöä ja mietin mistä nyt tähän hätään saan rikkinäisiä lamppuja. Hetken kolppasin ja löysin laatikon.. ei ehkä ihan kaikkea tarvitsisi säästää, mutta toisaalta, jos näitä ei olisi säästetty niin olisi voinut mennä ajatus ihan hukkaan!

Käyttöön rautasaha, porakone, suojalasit ja paksu hanska, jos lamppu kuitenkin hajoaa käsiin (näinkin on kerran käynyt, mutta ei askartelujen yhteydessä.... lasinsirujen nyppiminen kämmenestä ei ole kovin mukavaa). Rautasahalla sahasin varovaisesti pään auki.

Jolloin lamppu näytti tältä. Seuraavat sain jo hieman siistimmin, ensimmäinen pruukkaa aina olemaan koevedos. Lampun sisällä on myös lasia ja tässä tapauksessa se piti saada pois. Ruuvimeisselillä pyörittelin sisällön niin pieniksi paloiksi, että sen sai tiputeltua tuosta reiästä ulos.

Seuraavaksi porakoneella pienet reiät sivuille, ripustus lankaa varten.

Taas meinasi iskeä pieni häpeä, kun löysin kasan vanhoja, käytettyjä lahjapaketin naruja.. mutta,nuo olivat juuri sopivia tähän käyttöön, valmiiksi kiharia ja epämääräisiä myttejä. Jokaisessa lampussa on kullan väristä narua toisen värin kaverina. Nykypäivänä tuntuu olevan muodissa, että joulukuusessa on joku tietty väriteema, johon kaikki koristeet ja joskus jopa itse kuusi sopivat. Itse olen vanhanaikaisempi, perinteitä kunnioittaen kuusesta löytyy paljon värejä, koristeita vanhempieni lapsuudesta lähtien.

Maalarinteipillä peitin osan lampusta ennen maalausta. Laitoin mukaan myös pieniä tähtitarroja.

Pallot maalauksen jälkeen. Kromi spraymaalia. Maali kyllä pysyy, mutta tarvitsee yllättävän pitkän kuivumisajan. Yhtä yritin koristella liian pian maalauksen jälkeen ja maali jäi käteen. Tuohon palloon kokeilin myös laittaa päälle vielä autoon tarkoitettua spray lakkaa, mutta se sotki maalipinnan rumaksi. Eikä tainnut oikein vaikuttaa edes maalin pysymiseen.

Mattapintaisiin palloihin laitoin kultaista ja hopeaa maalia, yhden jätin mattavalkoiseksi. Pohjamaalin kuivuttua laitoin päälle jääkukkalakkaa. Olen ostanut sitä joskus tiimarin loppuunmyynnistä, mutta luulisin sitä löytyvän melkein mistä tahansa askartelu kaupasta.

Osan maalasin kromi maalilla kokonaan ja koristelin lakkakynällä. Lidlissä oli ennen joulua myynnissä tuollainen kultaisen ja punaisen kynän paketti, lakkakynän pitäisi ainakin pakkauksen lupausten mukaan pysyä melkein missä tahansa. Nämä ainakin ovat pysyneet, toistaiseksi.

Olisin halunnut kuuseen myös virkattuja palloja, mutta ei siitä yrityksestä tullut mitään.. ehkä ensivuonna.. tai siis tänä vuonna :)

Nipsut täytyy ensin valmistella virkkausta varten. Noin 1,5litraa nipsuja, putsaukseen ja lajitteluun meni aikaa noin tunti 45minuuttia. Ja silloin en ollit vielä yhtään nipsua pessyt, vasaroinut tai viilannut. Nipsuissa on tuo pieni kiinnike virkkaamisen tiellä.

Yksinkertaisinta on kääntää kiinnike nurjalla puolella ylös. Nipsun mallista riippuen kiinnike voi olla liian pitkä ja tulee näkyviin oikealta puolelta, silloin se on parempi katkaista. Ne myös katkeavat herkästi vahingossa, mikä ei ole vaarallista, mutta silloin tuo kohta nipsusta on viilattava, jotta se ei kuluta lankaa poikki. Siistimmän lopputuloksen saa myös vasaroimalla kevyesti kiinnikkeet suoraksi taittamisen jälkeen.

Lokerikkoon lajiteltuja, putsattuja nipsuja. Nämä miesten ruuvilaatikot ovat hyviä moneen käyttöön, itselläni on näitä myös korulaatikkoina..

Ensimmäisen kurssi kerran harjoituksia. Lisäilen tänne ohjeita sitä mukaa kun itse edistyn harjoituksissani. Kiinnostuneille suosittelen käväisemään kirjastossa, Tölkkidesign ja Tölkkidesign 2 ovat mielenkiintoisia, monipuolisia ja hyvin kuvien kera oheistettuja kirjoja.

Sivustavirkkaus

Otetaan ensin yksi nipsu ja virkataan parilla kolmella piilosilmukalla sivusta. En ole varma, onko piilosilmukka oikea nimike, lenkki siis vedetään suoraan läpi. Tämä pötkön ensimmäinen nipsu kannattaa valita niin, että se ei ole terävä kohdasta, josta ylimääräinen osa on nypätty pois. Vaihtoehtoisesti sen voi myös viilata.



Toinen nipsu lisätään ensimmäisen alle. Hypätään ensimmäisen nipsun pienempään reikään, virkataan kahdella piilosilmukalla kahden nipsun läpi. Silmukoiden määrä riippuu käsialasta ja langan paksuudesta, minulla riitti kaksi silmukkaa reikään. Kasausvaihetta ajatellen, kannattaa tehdä alusta asti sama määrä silmukoita kaikkiin nipsujen reikiin. Helpottaa kasausta.

Kolmas nipsu taas alle, hypätään toisen nipsun pienempään reikään ja virkataan kahden nipsun läpi kahdella piilosilmukalla. Tätä jatketaan, kunnes pötkö on riittävän pitkä, käyttötarkoituksesta riippuen. Pötkö heiluu holtittomasti mihin suuntaan sattuu vielä tässä vaiheessa, mutta siitä ei vielä tarvitse välittää.

Kun pötkö on halutun pituinen, virkataan viimeinen nipsu päästä ympäri ja lähdetään takaisin päin samalla tavalla virkaten. Pötkö virkataan siis sivusta virkaten ympäri asti. Sivustavirkkauksen voi tehdä myös nipsuun pystysuunnassa, jolloin pötköstä saa leveämmän.

Laukun voi virkata nipsujen ympäriltä niin umpinaiseksi, ettei se edes tarvitse vuoria. Vuorin voi tehdä itse, tai nipsulaukun voi tehdä vanhan laukun päälle. Löysin kirpputorilta eurolla tällaisen keinonahkaisen pikkulaukun, joka sattui olemaan juuri oikean kokoinen. Joskus käy tuuri!



Edellä kuvattuja pötköjä yhdistelemällä saa esimerkiksi tällaisen laukun.



Kamera hiukan huijasi, luonnonvalossa ristiin virkatuista pötköistä näkee eron muihin. Ristiin virkatuissa kuljetin virkkauslangan mukana ohutta hopealankaa, joka antoi pienen kimalluksen laukkuun.

Tämä laukku oli tarkkaan mitoitettu tarpeen mukaan, nimesin sen "tanhulaukuksi". Tansseihin täytyy mukaan saada mahdollisimman pieni laukku, tarkkaan mitoitettu puhelimelle, lompakolle ja avaimille. Tansseissa laukun täytyy pysyä kyydissä menoa häiritsemättä, joten hihnan täytyy ylettyä pään yli olalle. Siksi en virkannut nipsuista olkahihnaa, vaan hain Hintakaaresta koristeketjua, sopii sirommin tanhuvaatteiden kanssa. Ketju 3,99€ metrin pätkä, muuten laukun hintaa on vaikea laskea. Lasketaanko noiden 750 nipsun hinta tölkin hinnan mukaan? 

Jälleen näkyy hieman hätäinen luonteeni, löysin netistä ohjeen ja heti piti päästä kokeilemaan. Lähimpänä olleet langanpätkät ja koukku mitä kokoa tahansa, kuvan ensimmäisessä koeversiossa kolmea eri villalankaa ja lumihiutaleen halkaisija on noin 18cm.

Toinen versio ohuella langalla ja virkkuukoukku nro 1,25. Sakaroita saa seuraavassa hieman lyhentää ja käsiala muuttuu siistimmäksi kun taas pitkästä aikaa virkkailee enemmän.

Halusin näitä joulukuuseen roikkumaan, mutta eihän virkkaus pysy muodossaan tuollaisenaan roikkuessa. Sokerivedellä saa helposti/edullisesti kovetettua käsitöitä. Lämmintä vettä ja yhtä paljon sokeria, taisin itse pistää desin vettä ja desin sokeria. Kun sokeri on kokonaan sulanut veteen, dipataan työ vedessä ja jätetään kuivumaan. Kuvassa käytin hiutaleen talouspaperin kautta, jotta suurimmat vedet jäävät siihen. Jos virkkaus ei kuivuttuaan ole riittävän kova, voi sokerikastelun tehdä uudestaan.

Kuusen sijaan päätyivätkin joulumaata koristamaan. 

Lisäsin reunoihin hopeaa/kultaista ja kimmeltävän kirjavaa, ohutta lankaa. Erittäin ohutta siis, kuljetin toisen langan mukana. Käsiala tosiaan mukautui siistimmäksi kun teki useamman.

Halusin hyötykäyttää myös villalangan jämiä ja tein 7veljestä-langasta pari isoa lumihiutaletta. Kaapista sattui löytymään palat tuollaista hieman huopamaista kangasta, joista sai juuri tehtyä patalaput. Pienempään pariin virkkasin lumihiutaleet kutomakoneen langasta.

Kanttinauhaa olen käyttänyt viimeksi peruskoulussa, yritän jonkinlaisen ohjeen sepittää senkin käyttöön.

Tuo rulla oli siis valmiiksi taiteltua kanttinauhaa.nauha avataan ja asetetaan työn nurjalle puolelle, kanttinauhan reuna työn reunan mukaisesti. Ommellaan suoralla tikillä reunimmaista taitetta pitkin.

Käännä työ ja nauha oikealla puolelle. Nauha on nyt kaksinkerroin työn molemmilla puolilla. Neulotaan suoralla ompeleella, mahdollisimman suoraan ja mahdollisimman lähellä nauhan reunaa. Tarkoitus olisi, että ommel osuu samaan kohtaan nurjan puolen ompeleen kanssa. Neliskanttisen työn kulmissa joutuu hiukan taiteilemaan, kukin tavallaan. Itse vähän pyöristin työn kulmia saksilla, jotta nauha ylettyi siistimmin oikealle puolelle käännettäessä. Ja taas, harjoitus auttaa, viimeinen patalappu oli jo aika suoraa ja siistiä tikkiä...

Asuntovaunun kimpussa olen häärinyt lähes päivittäin. Kovasti tuolla sivulla olin uhonnut korjaavani sen viime talvena, mutta en silloin ollut edes samalla paikkakunnalla kuin vaunu. Nyt on kuitenkin aikaa, inspiraatiosta en tiedä, mutta lopputulos kannustaa jatkamaan. Tänä vuonna kun ei päästy yhtään ainoaa reissua Peppi-Jelmerin kanssa (kyllä, olen nimennyt vaununi. En kyllä tiedä, sopiiko tuo yhteen Hilcca - autoni kanssa). Eli, mitä ahkerammin käyn sitä nyppimässä, sitä suurempi todennäköisyys päästä ensi kesänä lomareissuille taas!

Koosteeksi voisi kirjoittaa, etten ole vielä kyllästynyt tähän blogin kirjoittamiseen, vaikka en ennen joulua todennäköisesti paljon tule julkaisemaan.

Joulukoristeiden askarteluun kaipaisin vinkkejä ja ideoita!

Kummipojan pikkusiskolle meni ristiäislahjaksi mm. tällaiset. Yleensä kudon lapsille Nalle langasta, koska se on ohuempaa (äitini oppeja), mutta hieman hätäisen luonteeni vuoksi tein nämä Seitsemästä Veljeksestä (kaupassa ei juuri sillä hetkellä ollut oikean sävyistä Nalle lankaa).

En näistä sen enempää selittele, ohje kuvien kera löytyy puikkojenpolut blogista, kiitokset siis sinne! 

Ensin oli tarkoitus tehdä kahden laudan korkuinen. Ja paljon pienempi. Istuin lautojen keskelle lattialle ja ajattelin, että ei **** näin pieneen koppaan mahdu tekemään kunnon hiekkakaivuri työmaita (taisin pienenä viettää enemmän aikaa hiekkalaatikolla kuin nukkejen parissa). Siitä se sitten vähän suureni..

Sitten tuli mieleen, että äiti voisi tykätä lelujen säilytys paikasta. Joten pelkkä laatikko laajeni lisää. Samalla lelulaatikosta sai tehtyä myös penkin vanhemmille.

Kovin tylsältähän se vieläkin näytti, joten homma laajeni taas. Tässä vaiheessa aloin ajatella, että miten tämä saadaan sopimaan heidän rivitalo asuntonsa pihalle. Mutta kun idea tuli niin pakko se oli toteuttaa. Laatikko sai myös hytin, joka nyt tavallaan kuitenkin säästää pihasta tilaa, koska on periaatteessa myös leikkimökki samalla.

Tässä kuvassa laatikko kuultaa valkoisena, koska samoihin aikoihin ruiskumaalasimme keittiön kaapin ovia ja tämä sai vahingossa osansa siitä. Pohjamaalasin myöhemmin laatikon valkoisella vinhalla.

Eihän se ole mikään auto ilman oikeaa rattia.Tuli opittua myös jotain uutta autoista, mazdan ratti oli ainoa riittävän pieni tähän tarkoitukseen ja muissa malleissa oli kiinnitys systeemit sellaiset, ettei rattia olisi saanut oikeasti pyörimään tässä. Ainakin niistä vaihtoehdoista joita satuin tähän hätään löytämään. 

Auton lisävalot nokkaan ja hiekka sisälle. Äiskä maalasi kokonaisuuden pojan väreihin sopivaksi. Katolla näkyvät renkaanpuolikkaat ovat vanhan skootterini vanhat renkaat, jotka halkaistiin lentävällä puoliksi. Nuo pitäisi vielä kiinnittää kylkeen molemmille puolille.

Huomasin myös, että on yllättävän vaikeaa löytää hiekkalapiota tammikuussa! Halusin viedä pojalle syntymäpäivänä hiekkalapion ja kortin, koska hiekkalaatikon vieminen tammikuussa olisi ollut aika hullua. Kuinka monta kauppaa mahdoin kiertää, luulisi leluosastoilla olevan edes jonkinlaisia lapioita talvellakin.. En sitä sitten lopultakaan kaupasta löytänyt, "lainasin" sukulaiselta, jolla oli uusia varalle jemmassa.

Viimeisinpänä sadepäivän rupesin askartelemaan kummipojalleni perinteistä keppihevosta. Poika on aivan innoissaan pappansa hevosista, joten uskon lahjan olevan hänelle mieleen. Enkä usko, että 1,5v poika lukee blogiani, joten joululahjan voi jo nyt tänne julkaista.

Yhdeltä työmaalta sain loput kuuden tuuman laudanpätkät askartelukäyttöön. Tähän ei paljon kapeampi olisi sopinutkaan, seuraava vaihtoehto olisi ollut liimapuulevy, jota ei varastoistani tällä hetkellä löydy.

Piirsin lautaan hepan muodon ja taas tämä viime vuotinen joululahjani pääsi käyttöön. Tosin, 22mm lauta oli sille aika kova pala, terä ehkä täytyy tämän jälkeen uusia..

Hiukan hiomakoneen kautta..

Harjanvarsia saa lähes joka kaupasta, sellaisen ostin tähänkin. Lautaan porasin reiän, johon saa pienen kepin, josta saa pidettyä kiinni. Pidemmästä harjanvarresta sahasin pään puoliksi (käsisahalla, koska molemmat pöytäsirkkelit olivat työmaalla..), jotta sen saa tukevasti heppaan kiinni.

Maalaamoon seuraavaksi, edellisestä ulkovuori remontista jäi valkoista ja harmaita Vinha ulkomaaleja. Ulkomaalia siltä varalta, että tämän hevosen voi nyt leikkien jälkeen unohtaa uloskin, eikä se haittaa.

Pienempi kepakko on niin jämptin kokoinen, että uskon/toivon sen pysyvän liimalla reiässään. Pitkässä varressa on myös liimaa ja ruuveja.

Harjan meinasin tehdä villalangasta.. sitten nahasta.. kuitenkin lopulta päädyin maalaukseen, jotta tämä on "perinteinen, vanhanaikainen" ja kestää ulkokäyttöä.

Toinen maalikerros

Harjan maalaus tummanharmaalla Vinhalla.

Valmis keppi heppa menossa pakettiin. Jotkut kommentoivat, miksen naamioinut puun väristä harjanvartta piiloon, mutta halusin niiden erottuvan. En tosin osaa perustella sitä miksi näin, mutta itse olen ihan tyytyväinen. Kerrankin kävi niin päin, että päässäni tämä ajatus ei näyttänyt tältä, vaan huonommalta.

Pieniä hukkapätkiä lautaa ja tylsä sadepäivä, aiemmat agility askartelut vaihtuivat vähän pienempään.

Idea laajeni ja aika kasa noita esteiden osia päätyi maalaukseen.

Lopputuloksena A-este, keinu ja kaksi aitaa. Miksei nämä soveltuisi myös kissoille. Meiltäkin löytyy sekä kani että kissoja ja molempia olen aikoinaan yrittänyt opettaa temppuihin. Jos nyt täytyisi valita, niin ennemmin yrittäisin opettaa esteiden menoa kanille, mutta mieluiten en kummallekaan. Varsinkin kissan kouluttaminen vaatii niin paljon enemmän pitkäjänteisyyttä ja kärsivällisyyttä kuin koira, ettei hermoni sitä kestä. Tulipa ainakin vietettyä sadepäivä mukavasti, vaikka luultavasti pysyn jatkossakin koiran kouluttamisessa.

Viime syksynä ostettiin tämmönen rehukuivuri. Kanille kuivataan talven ruuaksi omasta pihasta omenoita ja tällä se käy hiukan kätevämmin/nopeammin kuin uunissa. Koiran kanssa käytiin keräilemässä tuommonen pieni pussillinen koivunlehtiä, kuivatessa en katsonut kelloa, mutta ainakin tuntui ettei montaa minuuttia mennyt! Oli aika mahtava tuoksukin huushollissa.

Sattumalta kangaskaapista löytyi juuri sopivan kokoisia palasia, en nyt ole ihan varma oliko tuo pellavaa.. Ei mitään muistikuvaa, mitä niistä on joskus ollut tarkoitus tehdä, mutta nyt ne pääsivät tähän käyttöön. Saumurilla vaan kasaan, pieni kuja ja tuota mitä kutsun puunaruksi. Kangas tussini on kadonnut maailmalle, joten kokeilen tuommosta permanentti tussia, joka ainakin pakkauksen mukaan pitäisi pysyä missä tahansa materiaalissa ja kestää sadan asteen lämpötila.

En sen enempiä ruvennut näihin runoilemaan, kaikissa lukee toisella puolella mitä tuoksua pussi sisältää ja toisella puolella käyttöohjeet. Neuluset ja lehdet saavat kuivua isossa harsopussissa vielä jonkin aikaa, en uskalla ottaa riskiä, että täyttäisin nuo pienet pussit nyt heti ja sitten homehtuisivatkin...

Ilmoitustaulussa on pala finnfoamia ja edellisestä remontista ylijääneitä listan pätkiä. Taulussa näkyvä laminoitu paperi on koirapuiston säännöt. Match show kylteissä on olohuoneeni ylimääräisiä seinäpaneeleita ja edellisen saunaremontin purettuja koolauslautoja. Mitään ei siis kannata heittää pois, joskus sitä voi tarvita! Mätsäri kylteissä ei paljon ehtinyt luovuutta tai maalauksen kanssa tarkkuutta miettimään, meinasi tulla kiire niiden kanssa.

Noita tassuja tehdessä löysin uuden ominaisuuden karahiomakoneestani, sillä saa kaiverrettua puuta. Noita olisi kyllä pitänyt kaivertaa paljon enemmän, vasta läheltä näkee tassut "kohokuvioina". Ensi kerralla viisaampi.